Kuten aiemmin jo mainitsin, käytiin keskiviikkona pitkät keskustelut pt:n kanssa. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta liittyen mun treenaamiseen ja ravintoon. Jotenkin en osaa edes sanoa päästiinkö minkäänlaiseen lopputulokseen keskustelussa, itselle jäi ainakin jotenkin hämmentynyt olo.
Kysyessäni rehellistä mielipidettä puolitriathlonajatukseeen oli pt:n mielipide - no miten sen nyt sanoisi - maltillisen toppuutteleva. Päällimmäisenä syynä tähän maltillisuuteen ovat varmaankin mun sykkeet. Ne kun eivät tahdo olla lainkaan maltilliset... Esimerkkinä tästä viimekeväinen puolimaratoni, jossa keskisykkeeni oli 189. Mun sykkeet on kyllä aina olleet korkeat, muistan sen jo uintiajoilta, mutta faktahan vaan on, että ei kenenkään pumppu kestä tuollaista tahtia mitään 5-6 tuntia, mikä vähintäänkin siihen puolitriathloniin kuluisi. Toisaalta taas esim. juostessa mun pitää mennä ihan älyttömän hiljaa, että saan sykkeet pysymään edes jotenkin aisoissa, enkä tosiaan edes halua lähteä suorittamaan sitä puolikasta jos siihen menee koko päivä.
Ärsyttää kyllä nuo sykkeet. Jos oikein muistan, niin mulla on lähes alusta asti ollut ohjelmassa ns. pitkä lenkki, jonka tarkoituksena on ollut saada noita sykkeitä pysymään alhaalla ja kroppaa polttamaan rasvaa. Olen mielestäni tehnyt nuo treenit kohtalaisen tunnollisesti ja silti edistys on minimaalista. Suunta kyllä on ollut oikea koko ajan, mutta muutokset niiiiiiiiiin hitaita, että välillä tekee mieli luovuttaa.
Tästä päästäänkin siihen toiseen asiaan, joka ärsyttää, eli kropan muokkautuminen. Tuntuu, että olen iäisyyden noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota ja silti en saa kropastani sellaista kuin haluaisin. En mielestäni tavoittele mahdottomia, vähän vain pienempää rasvaprosenttia ja lisää lihaksia. Ohjeita olen ruokavaliossakin mielestäni noudattanut kohtuudella; en pilkuntarkasti, mutta niin, että jotain pitäisi kropassa tapahtua. Liekö kroppani sitten mennyt täysin sekaisin niistä kaikista ihmekuureista, mitä olen elämäni aikana kokeillut. Tai sitten vaan sovellan ruokaohjeita liikaa. Yritän saada ruuista monipuolisempia ja maukkaampia, koska "broilerifileen ja pakastevihannesten" naamaan lappaminen alkaa mulla tökkiä hyvin nopeasti. Nytpä pyysinkin pt:ltä, että hän tsekkaisi taas vaihteeksi ruokapäiväkirjani. Eilisestä ensi viikon torstaihin kirjaan siis taas kaikki syömiseni ylös. Kirjauduin myös kalorilaskuri-palveluun ja kirjaan nyt ainakin tovin sekä liikkumiseni, että syömiseni sinne, että pääsisit johonkin selvyyteen, mikä tässä touhussa oikein mättää.
Edellinen ravinto-ohjelmani mukaili 5/2-dieettiä. Siinä oli siis tietty ruokavalio 5 (melko tiukka sekin) päivälle viikossa ja ns. paastopäivä kahtena päivänä viikossa. Paastopäivinäkin söin kuitenkin jotain 500-1000 kalorin väliltä.Totesin, että tuo ei ollut sopiva malli minulle. Paastopäivien jälkeen lipsumisia ja ylilyöntejä tapahtui todella herkästi. Viimeinen niitti oli kun muutama viikko sitten yritin pitää paastopäivää 3 tunnin pitkää treeniä seuraavana päivänä. Siitä seurasi kahden päivän täysin holtiton syöminen. Ilmoitin siis pt:lle, etten halua enää jatkaa tuolla ohjelmalla ja hän lupasi tehdä minulle uuden ohjelman. Mielenkiinnolla odottelen minkälainen se on.
Takaisin triathloniin. Minulla ei ole minkäänlaista pakkomiellettä osallistua puolitriathloniin. Olisin varsin tyytyväinen jos ensi kesänä vetäisin läpi perus/olympiamatkan (1500m uintia + 40km pyöräilyä + 10km juoksua). Tällä erää lähden siis suuntaamaan sitä kohti. Jos sattuisi niin, että kaikki menisi putkeen, niin voisin loppukesästä kokeilla sitä puolikastakin, mutta se ei kuitenkaan ole nyt päätavoitteena. Eilen sanoinkin työkaverille, etten oikeastaan edes ymmärrä miten olen päätynyt kestävyysurheilun pariin. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että se on "mun juttuni". Uintiaikoinakaan pitkät matkat (400/800m) eivät todellakaan olleet mun juttu, vaan enemmänkin ne nopeat 100 metriset. Toki tuo perusmatkakin on aikamoista kestävyysurheilua, mutta enemmän inhimillisissä rajoissa...
Haluan sanoa, että kaikista näistä pohdinnoista ja hetkellisistä negatiivisista ajatuksista huolimatta olen supertyytyväinen siitä, että urheilu kuuluu nykyään niin oleellisena osana elämääni! ♥
Mulla jäi vielä mietyttämään myös tuo asia. Oletko pohtinut, kävisitkö jonkun asiantuntijan juttusilla, esim. odl:n liikuntaklinikan palvelut on tulleet tutuksi ja ne tekee tosi hyvää työtä. Jos vaikka soittaisit sinne ja selittäisit sun "ongelman", ne varmaan osaisivat sanoa, kannattaisiko tehdä laktaattitestit, maksimirasitustestit, ekg, ja mitä niitä nyt sitten onkaan. Maksaahan ne, mutta tuo sykejuttu varmaan kannattaisi selvittää.
VastaaPoista