Blogi kesätauolla...

Katotaan sitten taas syksyllä saisko sitä ittensä ruotuun niin urheilun, syömisen kuin bloggailunkin suhteen.

Kivaa kesää kaikille!

Viikko 21, treeniyhteenveto

Ma: maantiepyöräily 73min
Ti: LEPO
Ke: juoksu 45min
To: kävely koiran kanssa 50min
Pe: salitreeni 74min
La: LEPO
Su: LEPO

Hiljaiselon jälkeen

En ole hetkeen jaksanut kirjoitella tänne blogiin mitään, vaikka muutoksia onkin tapahtunut mun urheilu- ja ruokailutottumuksissani. Nämä viimeiset työt ennen kesälomaa (mitkä viimeiset?!?! Vielä 4 viikkoa kesäkursseja jäljellä!!!) meinaa vetää kaikki mehut niin, ettei jaksa tehdä mitään muuta. Senpä takia tänä sateisena sunnuntaina minua odottelee myös kämpän raivaus. Sitä ei voi siis enää edes kutsua siivoukseksi, niin hirveässä kunnossa tämä huusholli on. Ennen raivausprojektia juon kuitenkin vielä kupillisen kahvia kookosöljyllä maustettuna ja naputtelen lyhyen tekstin tänne blogiin.

Pari viikkoa sitten heitin siis kaikki ohjelmat "romukoppaan" ja ryhdyin "tavalliseksi kuntoilijaksi". Nyt olen kuitenkin  jo palannut noudattamaan eräänlaista  ruokaohjelmaa.

Viikko ilman ruokaohjelmaa lähti minulta aika pitkälti käsistä. Söin joka päivä jotain herkkuja tai vähintäänkin hirveät määrät hiilaripommeja, joita ei ollut ruokavaliooni hetkeen aikaan kuulunut. Viikon jälkeen olo oli turpea ja kamala. Huomasin,  että sokerimässäilylläkin voi saada aikaan krapulan, ei siihen tarvita siis edes alkoholia. Tämän olotilan takia minua ei yhtään harmittanut, että olin ennen ohjelmistaluopumispäätöstäni tilannut Kukka Laakson "5kg juhannukseen"-nettivalmennuksen.

Maanantaista asti on ruokavalioni siis ollut viljaton ja (lähes) maidoton. "Lähes" siksi, että alkuviikosta en kyennyt juomaan vielä kahvia ilman maitoa, mutta sitten joku vinkkasi, että siihen voi laittaa tuota kookosöljyä ja sillä tavalla uppoaa nyt siis mustakin kahvi. Olen kuullut tämänkaltaisesta ruokavaliosta kovasti positiivisia kokemuksia ja (salaa) toivon, että se mullistaisi minunkin elämäni ja pääsisin sillä eroon ikuisesta jojoilusta. Sillä yhtä jojoiluahan mun elämäni on ollut kaikesta treenaamisesta ja ruokavalioista huolimatta. Sen  todistaa heiaheian painokäyrä, jonka aion nyt julkaista tässä blogissa, siitä huolimatta, että paino on aina ollut mulle jotenkin arka paikka. Ehkä tämä julkaisu on taas askel kohti sitä itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.

Yllä kuvaa viime aikojen heilahteluista ja alla sitten useamman vuoden jojoilut. Aikamoista vuoristorataa...

Viikko 20, treeniyhteenveto

Ma: spinning 73min
Ti: hölkkä 45min
Ke: LEPO
To: maantiepyöräily 2h
Pe: rumbita 45min, kävely koiran kanssa 35min
La: LEPO
Su: maantiepyöräily 1h 24min

Triatleetti kokeilee siipiään tavallisena kuntoilijana

Eilen sen siis oivalsin. Haluan olla ihan tavallinen kuntoilija, joka liikkuu siksi, että saa siitä hyvää oloa, herkuttelee silloin tällöin, ei stressaa jos viikon treenit ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja on tyytyväinen siihen mitä on ja siihen, että pääsee liikkumaan ja voi elää muutenkin kaikin puolin hyvää elämää.

Aamulla otin sekä treeni- että ruokaohjelman pois jääkaapin ovesta ja tästä eteen päin pyrin hoitamaan kyseiset elämänalueet enemmän fiilispohjalta. Oli uskomattoman vapauttavaa tehdä tällainen päätös. Olisi tehnyt mieli heti lähteä juoksulenkille, mutta sen sijaan pyöräilin töihin hymy kasvoillani ja siellä julistin heti iloisena muutamalla työkaverille, että: "Arvaa mitä! Mä lopetin!". Oli siinä työkavereilla ihmettelemistä, että mitähän se nyt on lopettanut. Asian selvittyä kaikkien suhtautuminen päätökseeni oli kyllä hurjan positiivista. Ilmeisesti on siis näkynyt myös päälle päin, että tää kaikkien ohjelmien noudattaminen on pikkuhiljaa alkanut kiristää mun pääkoppaa?

Tämä mun lopettaminen ei siis millään tapaa tarkoita sitä, että olisin lopettamassa treenaamista tai ratkeamassa hirveään mässäilyyn. Aion edelleen treenata säännöllisesti ja pyrkiä syömään terveellisesti, mutta en aio ottaa kummastakaan ylimääräistä stressiä. En myöskään aio stressata siitä, onko paino nyt kilon tai kaksi enemmän tai vähemmän kuin toivoisin. Kunhan nyt suunnilleen näissä lukemissa pysytään. Eiköhän niitä stressitekijöitä ole elämässä muutenkin jo ihan tarpeeksi. Ei siis kannata hankkia kahdesta niin mukavasta asiasta (liikkuminen ja syöminen) lisästressiä.

Joten sanokaahan, mitäpä tuumaatte tällaisesta elämänmuutoksesta? :)

Mitä jos...

Mitä jos mä olisinkin "vaan" se tavallinen kuntoilija?
Mitä jos lopettaisin urheilemisen sen takia, että haluan olla jotain, mitä en ole?
Mitä jos urheilisin sen takia, että se on kivaa?
Mitä jos ottaisin treeniohjelman ja ruokaohjelman pois jääkaapin ovesta?
Mitä jos en merkkaisi viikon treenejä edes kalenteriin?
Mitä jos en stressaisi siitä jos jokin treeni jää joskus välistä?
Mitä jos en stressaisi myöskään siitä, että syön satunnaisesti työpaikan kokouksessa mustikkapiirakkaa?
Mitä jos en miettisi voinko mennä viikonloppuna työkaverin pirskeisiin, kun siellä kuitenkin tulee syötyä ohi ruokaohjelman?
Mitä jos en välittäisi siitä painanko nyt kolme kiloa enemmän kuin pari kuukautta sitten?
Mitä jos katsoisin itseäni peilistä ja olisin tyytyväinen?
Mitä jos lähtisin lenkille/salille/pyöräilemään siksi, että haluan enkä siksi, että treeniohjelmassa lukee niin?
Mitä jos kokeilisin omia siipiäni urheilullisen ja terveellisiä elämäntapoja noudattavan elämän suhteen?

Viikko 19, treeniyhteenveto

Ma: spinning 70min
Ti: Kehonhuoltotreeni salilla pt:n kanssa 75min
Ke: Aamuaerobinen koiran kanssa 45min
To: salitreeni 75min
Pe: uuden maantiepyörän testaus 65min
La: triathlonkoulun treeni sateessa 90min
Su: hölkkä koiran kanssa 45min

Laihduttaako vaiko ei? Siinäpä mun elämäni kysymys.

Painin edelleen tuon otsikossa asetetun kysymyksen parissa lähes päivittäin. Toisaalta haluaisin hirveästi saada sen "muutaman kiloa" pois tästä kropasta, mutta toisaalta haluaisin ikuisesti eroon kaikista laihdutusprojekteista.

Pari viikkoa sitten tajusin kauhukseni, että kaiken viimeaikaisen kevätmasennuksen, stressin ja reissaamisen tuloksena olen onnistunut lihomaan 3 kiloa parissa kuukaudessa. Aivan päinvastoin siis kuin oli tarkoitus. Kolme kiloa muuten näkyy ja tuntuu jo kropassa. Ja ikuisen jojoilun tuloksena sen hilaaminen alaspäin tuntuu taas entistä hankalammalta.

Katsellessani tuota parin kuukauden takaista vaakalukemaa en voi kuin miettiä, että olisinpa silloin tyytynyt tilanteeseen ja keskittynyt painon ylläpitämiseen. Olen lopen kyllästynyt laihduttamiseen, mutta näihin nykyisiin lukemiin en pysty kuitenkaan tyytymään. En tunne oloani hyväksi tässä kropassa.

Nyt pyrin siis tosissani siihen, että saan ne pari-kolme kiloa pudotettua painoa ja sitten on pakko opetella rakastamaan kroppaa sellaisena kuin se on. En voi olla koko elämääni laihdutuskuurilla. Tähänastisesta elämästäni ainakin puolet on jo kulunut siihen, että olen joko ollut jollain kuurilla (kaikki kaalikeitot, lentoemäntädietit ym. ei-niin-järkevät vaihtoehdot on kokeiltu) tai vähintäänkin ajatellut, että pitäisi olla. EN HALUA SITÄ ENÄÄ! MÄ OLEN IHAN HYVÄ TÄLLAISENA!

Viikko 18, treeniyhteenveto

Ma: spinning 70min
Ti: kävely koiran kanssa 45min
Ke: vk-pyöräily 60min, kävely koiran kanssa 50min
To: aamuaerobinen 45min, sali 70min
Pe: kevyt juoksu 45min
La: LEPO
Su: pyöräily 2h 20min 48km

Viikko 17, treeniyhteenveto

Ma: LEPO (pakkausta ja matkustamista)
Ti: LEPO (asettautuminen Ulmiin)
Ke: aamujuoksu 45min Donaun rannalla
To: aamujuoksu/kävely 45min
Pe: LEPO (matkustusta)
La: aamukävely 30min, pyöräily 90min 34km
Su: salitreeni lyhyellä juoksuharjoituksella 90min

Juhannukseksi rantakuntoon...

...eli siis hylkeeksi?!?!
Viime aikoina mun rantakunnon tavoittelu on todella vaikuttanut hyljelookin tavoittelulta. Syömiset on reissujen ym. verukkeiden varjolla olleet aivan järjettömiä; sokeria, alkoholia, vaaleeta höttöleipää ja yleisesti ottaen vaan LIIKAA ruokaa. Olo on kirjaimellisesti paksu. Muistelen, että mulla oli myös viime keväänä tällainen tolkuttoman possuilun kausi, vaikka juuri keväällähän pitäisi olla erityisen tiukkana ja tavoitella sitä kesäkuntoa. Liekö tämä kuitenkin sitten jotain kevätmasennusta?

Tänään kuitenkin laskin, että juhannukseen on aika tarkalleen 8 viikkoa aikaa ja mikäpä sen parempi päätöspiste kesäkunnon tavoittelulle kuin tuo keskikesän juhla. Yritetäänpä siis vielä kerran. Jos en juhannukseen mennessä saa näkyviä tuloksia aikaan, niin lupaan lopettaa tämän ikuisen laihduttamisen ja yrittää olla tyytyväinen omaan kroppaan ja pyrkiä pitämään sen siinä mitä se on. Mutta nyt siis vihoviimeinen tiukisteluyritys! :D

Tämä tiukistelu tulee kuitenkin tapahtumaan rennolla otteella ja sillä ei saa olla vaikutusta esimerkiksi sosiaaliseen elämään. Toisin sanoen, aion välttää mässyjen ostamista itse/kotiin, mutta en kuitenkaan aio vältellä erilaisia tilaisuuksia/tapahtumia sen takia, että "olen dieetillä". Eli esimerkiksi tulevana viikonloppuna aion hyvillä mielin osallistua työkaverin synttäreille ja syödä ja juoda juuri sen verran kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä, mutta seuraavana päivänä palaan oitis ruotuun. Loppujen lopuksi tuollaisia tapahtumia on niin harvoin, että ne eivät taatusti ole esteinä mun kesäkunnolleni, kyllä se este on aivan joku muu...

Ps. Edelliseen postaukseen liittyen on valitettavasti kerrottava, että jouduin perumaan märkäpukutilauksen kehnon rahatilanteen ja epävarman työtilanteen takia. Triathlonhaave saattaa siis siirtyä seuraavalle kesälle.

Viikko 16, treeniyhteenveto

Ma: juoksu matolla 20min + sali 60min
Ti: LEPO
Ke: vk-pyöräily pt:n kanssa 110min + juoksupyrähdys 10min
To: uinti 50min 2km + märkäpuvun sovittelu
Pe: kävely koiran kanssa 30min aamulla ja 90min illalla
La: juoksu 90min 11, 2km + uinti 60min 2200m
Su: LEPO

Ps. Sain palautetta, että blogin fontti on vaikeasti luettava. Onko nyt parempi? :)

Triathlonkipinän pilkahtelua

Kuten ehkä on ollut havaittavissa, niin en viime aikoina ole enää ollut niin superinnostunut tuosta triathlonajatuksesta kuin olin alussa. Tällä viikolla kipinä siihen on kuitenkin palaillut pikkuhiljaa. Tiistaina kävin pt:n kanssa vk-pyörälenkillä ja se on kyllä hirmu kivaa touhua. Haaveilen lottovoitosta, että voisin ostaa sellaisen kunnon maantiepyörän (pitäiskö mun ehkä alkaa lototakin tän haaveen tueksi??).

Lisäksi eilen oli endurancesports Raksilan uimahallilla esittelemässä märkä- ja triathlonpukuja ja kun sellaisen kumipuvun päällensä sai kiskottua niin väkisinhän siinä taas kipinä heräsi mielessä. Kokeilin siis ensimmäistä kertaa molempia em. pukuja päälleni ja varsinkin märkäpuvun testaaminen altaassa oli jännää. Etukäteen ei ollut mitään käsitystä siitä, miltä se tulisi tuntumaan. Vielä en ihan vakuuttunut siitä, että se muka jotenkin helpottaisi uintia, mutta varmaan se ainakin vähän lämmittää Suomen kylmissä vesissä polskiessa. Toisaalta olin kyllä yllättynyt siitä, kuinka paljon vettä puvun sisään kuitenkin menee.

Märkäpuvun koon valinta oli haastavaa. Kokeilin kahta erikokoista pukua ja valinta niiden välillä oli vaikea. Lopulta tilasin sen isomman version, mutta vieläkin vähän mietityttää oliko se oikea valinta. Hirveän vaikea tietää kuinka pinkeä sen puvun oikein pitäisi olla. Jos jollain sattuu olemaan tietoa/kokemuksia niin saapi mielellään kommentoida. Tässäpä muuten kuva tilaamastani puvusta. Lupaan laittaa jossain vaiheessa (kunhan tilaus saapuu) kuvaa itsestäni tuon puvun sisässä. :D

Ainiin, pitää vielä lisätä, että mun triathlonkipinä pilkahteli esille myös sen takia, että juttelin työkaverin kanssa, joka treenailee myös triathlonia varten. Hän kertoi aikovansa osallistua Vantaan triathloniin 7.6. Tuo kisa oli minullakin alunperin mielessä, mutta olin jo luopumassa siitä ajatuksesta, koska se tulee niin pian. Nyt ajatus alkoi kutkuttaa kuitenkin uudelleen. Laitanpa sen siis vielä harkintaan. Joka tapauksessa johonkin kisaan sitä nyt on suunnattava kun kerran pukukin on tilattu!

Ps. Varmistin myös pt:ltä pystyykö mun pyörän renkailla ajamaan hiekkatietä ja koska hän näytti sille vihreää valoa, niin aion ehdottomasti osallistua kesällä Vehmaan teräsmieskisoihin, joista mun "triathlonurani" noin 14 vuotta sitten alkoi! Mahtaa olla nostalgista. Toivottavasti tuleva suoritus on vähän mallikkaampi kuin se ensimmäinen yritys.

Viikko 15 (reissuviikko), treeniyhteenveto

Ma: spinning 75min + juoksumatto 15min
Ti: LEPO
Ke: LEPO
To: Juoksu & Pispalan portaat 60min
Pe: LEPO
La: metsäkävely 55min
Su: LEPO

Viikko 14, treeniyhteenveto

Ma: Yhteistreeni salilla muiden pt:n asiakkaiden kanssa 75min
Ti: LEPO
Ke: LEPO
To: Kevyt juoksuharjoitus matolla 30min + salitreeni 60min
Pe: Kotispinning 45min
La: Kävely koiran kanssa 55min
Su: Pyöräily 125min, 45km

Reissuviikko lopuillaan

Istun taas vaihteeksi junassa matkustaen Turku-Oulu väliä. Voi kunpa pääsisin Tampereelle töihin, niin pääsisin myös näistä "ihanista" 8-tunnin junamatkoista. Vaikea se on asettua pysyvästi elämään yli 600km:n päähän niin monista rakkaista ihmisistä. Toisaalta nykyään niitä rakkaita ihmisiä on myös Oulussa, joten vaikea tässä on sanoa mihin sitä haluaisi asettua. Kaikki on nyt riippuvaista nykyisen työpaikan YT-tuloksista ja Tampereelta hakemani työpaikan haastattelun tuloksista. Ennen niitä tietoja yritän olla haikailematta sen enempää suuntaan kuin toiseenkaan.

                                           Tällaisia keväänmerkkejä näkyi jo Naantalissa!

Joka tapauksessa reissuviikko oli oikein mukava. Työhaastattelu sujui kait ihan kohtalaisest, mutta parasta tässä reissussa olivat ne rakkaat ihmiset. Viikon ravitsemuksesta en viitsi edes puhua, se jatkui hyvin paljon samalla linjalla kuin alkoikin, eli ei kovin kurinalaisesti, mutta en aio siitä stressata. Ensi viikolle on taas tiukat suunnitelmat niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen.

Urheilemaan pääsin reissussa pariin otteeseen. Olisin toki päässyt useamminkin, jos olisin viitsinyt herätä aamulla vähän aikaisemmin, mutta enpä viitsinyt. Parasta urheiluantia tällä reissulla olivat ehdottomasti Pispalan portaat, joita vihdoin pääsin testaamaan Jutta ja superdietit-ohjelman innoittamana. Olivat muuten yllättävän pahat!

                   

Matkalla

Tästä viikosta on tulossa huono treeniviikko. Maantaina tein spinning&juoksutreenin ja muut treenit onkin sitten yhtä kysymysmerkkiä. Eilen mulla oli tarkoitus käydä salilla työpaikkojen vaihdon välillä, mutta toisin kävi. Väkersin koko päivän materiaaleja huomiseen opetusnäytteeseen.

Olen siis parhaillaan junassa matkalla Tampereelle, missä mulla on huomenna työhaastattelu ja opetusnäyte. Tampereella vietän pari päivää ja sitten suuntaan kohti Turkua/Naantalia, missä mulla on lauantaina koulutuspäivä.

Mulla oli ajatuksena, että tällä kertaa selviän junamatkasta ilman herkkuja. Alla kuva eväistä joita suunnittelin ottavani mukaan. Kävi kuitenkin niin, että leivän ja tomaatit söin jo kotona, porkkanat jäivät jääkaappiin ja nyt istun lonkerolla ravintolavaunussa. Hih. On muuten ihan älyttömän hyviä nuo cocovin super snack-patukat! Ja lonkerokin maistui melkoisen hyvältä, kun en ole aikoihin sellaista juonut.

Otin kyllä juoksukamppeet reissuun mukaan, joten lenkille ainakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä. Kyllähän niissä kamppeissa voi hätätilassa mennä myös salillekin, että katsotaanpa minkälaiseen treeniin mun Tampereen majoittajat innostuvat.

Sain tänään myös uuden treeniohjelman! ♥ Ilmeisesti mun kysymysten perusteella ja motivaation puutteen vuoksi mun pt päätyi kuitenkin tekemään mulle sellasen sovelletun triatleettiohjelman, jossa vaihtelevat selkeästi kevyt, reipas ja kova viikko ja jossa salitreenitkin on sisällytetty ohjelmaan, eikä vaan ylimääräisinä  lisätreeneinä. Myös lepopäivät on nyt selkeät, ettei enää kävis niin että ne meinaa unohtua kokonaan. Odotan oikeen, että pääsen reissusta kotiin ja noudattamaan tuota uutta ohjelmaa. Se tuntuu taas enemmän "omalta" ja uskon, että motivaatiokin palailee sen myötä nopsaan.

Vielä on hehkutettava myös sitä, että kävin sunnuntaina kevään ekalla pyörälenkillä! Siitä tuli huikean hyvä fiilis. Pyöräilin parin tunnin lenkin, 45km. Menomatka meni tosi kivasti, mutta paluumatkalla oli sen verran vastatuulta, että kylmyys meinasi iskeä pahasti. Varpaat oli aivan jäässä, kun en omista sellasia pyöräilykengän päälle laitettavia suojia. Pitäis hankkia. Mutta toivottavasti säät lämpenee nopeasti, niin pääsee tosissaan nauttimaan noista pyörälenkeistä!

Pitäkäähän peukkuja mulle huomenna, tarviin niitä!

Tasapainoilua treenin, ravinnon, väsymyksen ja flunssan parissa

Viime viikolla ja lopullisesti sitten maanantaina mulle iski ihan hirveä treeniväsymys ja -masennus. Siitä säikähtäneenä pidin sitten kaksi päivää totaalista lepoa treenaamisesta. Edes koira ei päässyt kunnon kävelylle vaan sai tyytyä korttelin kiertämiseen. Lepopäivien aikana annoin itselleni luvan myös syödä vähän vapaammin. Söin muunmuassa vapaasyöntipäivältä pakastimeen jääneen cookie dough-jäätelön ja toisena päivänä vielä säkillisen irtokarkkeja. Halusin tuulettaa etenkin pääkoppaani ihan kunnolla ja unohtaa kaikki rajoitukset hyvällä omallatunnolla.

Yllättävää oli, että vaikka keskiviikkona oli jo "joko pääsis liikkumaan"-fiilis niin torstaina se olikin sitten jo hävinnyt johonkin. Olisin hyvin voinut jatkaa laiskottelua vielä ainakin päivän. Onneksi kuitenkin potkin itseni salille ja treenin jälkeen fiilis oli taas hyvä. Torstaina yritin jo palata normaaliin ruokavalioon, mutta huomasin senkin olevan vaikeaa löysäilyjakson jälkeen. Possuilu se vasta päälle jääkin! Mitään övereitä en ole kuitenkaan keskiviikon jälkeen enää vetänyt, vaan rennosti pyrkinyt palaamaan normiruokavalioon. Pitää yrittää pitää jonkinlainen rentous tässä nyt mukana, ettei enää tule tuollaisia totaaliromahduksia. Eilen meni jo ihan hyvin ruokavalion suhteen ja tänään toivottavasti vielä paremmin.

Tänään meillä olisi ollut tri-koulun yhteistreenit uintia & juoksua, mutta päädyin jättämään ne väliin flunssaisen olotilan takia. Kurkku on kipuillut ja kutissut jo monena iltana, mutta mitään kunnon tautia se ei ole vielä iskenyt päälle. Äsken taistelin pöpöjä vastaan kunnon annoksella valkosipulia ja lounaan päälle join vielä kupillisen finrexiniä. Olen myös vetänyt c-vitamiinia yliannostukseen asti viime päivinä ja toivon, että näillä tropeilla pöpöt lähtisivät karkuun. Ensi viikolla minulla on nimittäin työhaastattelu- & koulutusreissua luvassa, joten en mitenkään saisi nyt sairastua.

Treenaamisesta vielä sen verran, että inbodytulosten perusteella pt olikin sitä mieltä, että mun kannattais jatkaa treenaamista suunnilleen samaan tapaan kuin tähänkin asti. Pitäis vaan seurailla harjoituskuormitusta tuolta polarpersonaltraineristä, ettei tulisi treenattua liian kovilla tehoilla. Hetken olin aivan masentunut tästä ajatuksesta, mutta sulateltuani sitä tovin esitin pt:lle muutaman tiukan kysymyksen salitreenin yhdistämisestä tuohon tri-ohjelmaan, ravinnon lisäämisestä kovina treenipäivinä, lepopäivistä ja tuosta harjoittelukuormituksesta. Luulenpa, että kunhan saan niihin vastauksen, niin voin hyvillä mielin taas jatkaa treenailuja.

Loppuun vielä väriläiskäksi kuva kvinoalaatikosta, jota kokkailin toisena lepopäivänäni. Laatikon tein tätä ohjetta mukaillen.

Treeniepätoivo ja -masennus.... plus valonpilkahdus

Kuten taisin jo tännekin kirjoitella, viime viikko ei taaskaan mennyt ihan putkeen syömisten osalta. Se sai mieleni maahan useampana iltana viikossa ja eilen illalla se iski sitten oikein kunnon masennuksen, vaikka pari viimeistä päivää olikin menneet ihan ok.

Monesti, vaikka illalla on masentanut, niin aamulla mieli on kuitenkin kirkkaampi ja olen treeni-intoa ja taistelutahtoa täynnä. Tänään ei kuitenkaan käynyt niin, vaan huono fiilis jatkui heti aamusta ja kärjistyi vielä kun menin pikaisen työpyrähdyksen jälkeen salille yhteistreeneihin pt:n ja parin muun tytön kanssa. Itku meinasi tulla kesken treenin kun tuntui niin pahalta ja motivaatio oli ihan hukassa. Olin mielessäni aivan valmis heittämään hanskat tiskiin ja lopettamaan KOKO touhun!

Musta tuntuu, etten ole kahdessa vuodessa edennyt mihinkään. Kunto ei parane, eikä kroppa kiinteydy vaikka kuinka treenaan ja noudatan ruokavaliota. (Eihän tuo nyt ihan totta tietenkään ole, mutta siltä on tuntunut viime aikoina) Olen lopen kyllästynyt laihduttamiseen ja varsinkin siihen, että yritän treenata paljon ja laihduttaa samalla. Ei toimi. Olis valittava toinen. Just tällä hetkellä tuntuu siltä, etten halua valita kumpaakaa, vaan unohtaa molemmat, mutta eihän sekään totta ole.

Treenin jälkeen käytiin pitkät keskustelut pt:n kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei anna mun nyt luovuttaa. Ensiavuksi mulle määrättiin 2 päivää lepoa. Jatkotoimenpiteinä ruokavaliota muokataan taas (lisää ruokaa treenipäiviin) ja myös treeniohjelmaa muokkaillaan johonkin triathlontreenin ja salitreenin välimaastoon. Mua pelottaa, että ruuan lisäys nostaa painoa/rasvoja entisestään, mutta ei kai se auta kuin kokeilla.

OHO! Mulle tehtiin tänään myös inbodymittaus ja rupesin sitten tässä kesken kirjoituksen vertailemaan tuloksia edelliseen mittaukseen, joka on tehty helmikuun alussa. Ja WHAT?? Luulin, että kaikki tulokset oli huonontunut, mutta lihaksia onkin tullut vähän lisää ja rasvaprosenttikin laskenut aavistuksen! Jesh, mä niiiiiiin tarvitsin tän! ♥ Miten voikaan pari pientä desimaalia kohentaa mielialaa!

Viikko 13, treeniyhteenveto

Ma: Hiit-treeni salilla pt:n kanssa 60min
Ti: Hiit-treeni triathlonkoulussa 40min
Ke: Aamuaerobinen 40min, Spinning 70min + juoksu matolla 15min
To: Juoksu/pyöräily-yhdistelmäharjoitus 75min
Pe: Sali 73min
La: Juoksu 1h 48min
Su: Kävely koiran kanssa 30min, juoksu 57min, uinti 60min 2km

Mässypäivä, lisää ruokaa ja pitkä treeni

Vietin eilen mun elämäni (ehkä) ekaa virallista vapaasyöntipäivää, tai oikeastaan vapaasyönti-iltaa, sillä sellaisen pitäminen "varmistui" vasta iltapäivällä ja siihen asti olin syönyt jotakuinkin normaalisti. Pt on ohjeistanut, että vapaasyöntipäivänä voi syödä enemmän ja vapaammin, mutta ei kuitenkaan pitäis vetää mitään övereitä. Noh, tein juuri vastoin tätä ohjetta! Koska "vapaus" venyi iltaan, en ehtinyt päivällä nautiskella mistään tavallisesta poikkeavasta ruuasta, joten illalla otin sitten ilon irti koko hommasta. Ekana kävin ostamassa punnitse&säästä-kaupasta pussillisen herkkuja ja illalla vielä salitreenin jälkeen hain pizzan, jäätelöä ja leffan. Ai, että oli nautinnollinen ilta. Ostin kyllä yhden siiderinkin, mutta se ei kuitenkaan maistunut, vaan join pizzan kanssa maitoa. Halusin nyt kunnolla tyydyttää kaikki mielitekoni, ettei tarvitsisi sitten hetkeen taistella niitä vastaan. Esimerkiksi tuo punnitse&säästä-kaupan reissu on hautunut mielessäni jo ikuisuuuuuuden. Huono puoli tässä on, että sekä jäätelöä että punnitse&säästä-herkkuja jäi niin paljon, etten raaskinut heittää loppuja pois vaan minun oli säilöttävä ne pakastimeen/kaappiin. Jännityksellä odotan pystynkö vastustamaan niitten huuteluita seuraavaan vapaasyöntipäivään asti. 

Eilen kävin myös pitkästä aikaa lounaalla työpaikkaruokalassa,  mutta sielläkin sain mielestäni koottua oikein spekseihin sopivan lounaan, vaikka määrät ei tietenkään olleet niin grammalleen tarkkoja kuin omissa eväissä. Päätin, että tästä lähin alan käymään työpaikkaruokalassa syömässä aina kun olen lounasaikaan töissä. Alkaa nuo omat eväät tympiä ja lisäksi kaipaan sitä sosiaalista hetkeä jonka ruokalassa saa päiväänsä. Sain myös kaiken tämän lipsumiskipuilun johdosta pt:ltä neuvoksi lisätä aamiaiseen ja lounaaseen vähän kaloreita, niin tuo ei-niin-tarkkaan-punnittu lounas sopii ohjelmaan senkin takia. Varmaan nuo lipsahdukset/repsahdukset johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, etten ole syönyt tarpeeksi treenimääriin nähden. Katsotaan, miten nämä muutokset vaikuttavat asiaan. Tällä viikolla olin jo yhtenä iltana valmis heittämään kirveen kaivoon ja lopettamaan koko diettailun, mutta kokeillaan nyt kuitenkin vielä.

Treeneistä täytyy mainita sen verran. että tänään sain kerrankin seuraa pitkälle treenille. Mun pt:llä on treenattavanaan pieni joukko nuoria naisia, jotka ovat osallistumassa puolimaratonille terwajuoksuissa ja näitten neitokaisten kanssa olisi nyt sitten tarkoitus välillä treenailla yhdessä, ainakin pitkää lenkkiä. Aivan huippua saada seuraa pitkälle lenkille! Niin joo... siitä, että minä lukeudun tähän porukkaan pitäisi ilmeisesti päätellä, että minunkin pitäisi taas sille puolikkaalle osallistua...

Aamupostaus: vieläkin ruuasta, mutta vähän treeneistäkin

Musta on tullut aamuvirkku! Herään nykyään viimeistään puoli seitsemältä ja ilman herätyskelloa. Ihan käsittämätön tilanne ihmiselle, joka RAKASTAA nukkumista. Tosin kyllä myös simahdan illalla sitten viimeistään kymmenen aikoihin. Tää on nyt just oikein sopiva rytmi mulle. Tykkään hitaista aamuista ja jos herää klo: 6.30 ja töitä on vasta iltapäivällä, niin silloinhan niistä saa nautiskella ihan kunnolla.

Eiliseen syöpöttelyvuodatukseen liittyen voin todeta, että lisää lipsumisia ei illalla enää tapahtunut. Söin spinningin jälkeen kiltisti mousakkaa, enkä mitään herkkuja. Vaikka oikeasti tuo mousakka on kyllä tosi herkkua! Se on ehkä mun lempi "arkiruokani" nykyään. Tästä tuli mieleen toinen lempparini, "chili con carne" ja kävin heti kaivelemassa kaappeja siinä toivossa, että kyseisen ruuan aineet niistä löytyisivät. Ja enköhän mä noista jonkinlaisen version saa aikaan. Kuten lainausmerkeistä ja kuvasta voitte päätellä, nämä mun lempparini eivät varmasti vastaa mitenkään sitä, mitä kyseisten ruokien "pitäisi" olla, vaan ne on aina koottu juuri siitä mitä kaapista löytyy, mutta hyvältä ne on yleensä maistuneet.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa vaihteeksi urheilupostaus, mutta ruokaanhan  ne jutut taas näköjään kääntyivät. Olenkohan mä jotenkin syömiskeskeinen ihminen?!?

Joka tapauksessa, saatiin siis tiistaina uudet ohjelmat triathlonkoulusta. Ohjelma on hyvin samantapainen kuin edellinenkin, mutta treeneistä suurin osa tehdään nyt vähän kovemmilla tehoilla kuin aikaisemmin. Lisäksi siinä on enemmän yhdistelmäharjoituksia ja kestoa harjoituksille tuli 30min lisää viikkoon, eli 7,5h/vko. Siihen mun ois tarkoitus sitten vielä reippaalla ja kovalla viikolla yhdistää 2 salitreeniä, joihin myös sain juuri uuden ohjelman. Täytyy sanoa, että eniten odotan taas, että pääsen testaamaan noita uusia saliohjelmia (voi tätä mun lajivalintaani...), mutta odotan myös triathlonohjelman lauantain harjoitusta. Lauantaina mulla on nimittäin ohjelmassa 75min pyöräily/juoksu-yhdistelmätreeni, jossa laji vaihtuu viiden minuutin välein. Täytyy siis mennä salille matolle juoksemaan ja siitä hypätä joka viides minuutti spinnupyörän selkään. Kyllä siinä mahtavat muut saleilijat taas ihmetellä!

Nyt suuntaan koiran kanssa aamukävelylle (tänään ei aamuaerobinen napannut, joten lenkki vasta aamupalan jälkeen) ja sitten pitäisi päättää lähdenkö salille vai uimahalliin, josta sitten töihin iltapäiväksi.

Hyvää treeniviikkoa kaikille!

Miksen pääse eroon "kun kerran lipsahdin, niin nyt on ihan sama mitä suuhuni mätän"-ajattelutavasta?

Otsikkokin sen varmaan jo kertoo... Ei oo mennyt ihan putkeen syömisten kanssa. Lipsahduksia on sattunut erinäisin tavoin, mutta yhteistä niille on, että aina niiden jälkeen meinaan lipsahtaa tuohon otsikossa mainittuun ajattelutapaan.

Esimerkiksi tänään oli työpaikan päiväkahveilla tarjolla porkkanakakkua. Ensin ajattelin, etten ota sitä, mutta päädyin sitten ottamaan, kun totesin, että "ei yksi pala porkkanakakkua kaada tätä projektia mihinkään". Noh, eihän se kaataisikaan, jos pystyisin siitä sitten jatkamaan tiukalla linjalla normaaliin tapaan! Äsken kuitenkin kun kävin syömässä välipalarahkani, huomasin miettiväni samalla, että mitäpä jos kävisin ostamassa jotain herkkuja illalla spinningtunnin jälkeen kun "olen kerran kuitenkin jo pilannut tämän päivän". Miten voi olla, etten pääse tuosta ajattelumallista eroon, vaikka tiedostan sen ihan täysin???

Olen huomannut, että isoimmat lipsahdukset ruuan suhteen mulla tulee aina pitkän treenin jälkimaininkeina. Niin tälläkin kertaa. Tein siis sunnuntaina 3h:n treenin. Sunnuntaina en vielä huomannut juuri mitään tavallisesta poikkeavaa nälän suhteen. Maanantaina nälkä vaivasi koko päivän, vaikka söin ihan ohjeiden mukaan (mutta pysyin ruodussa) ja eilen sitten napsahti. Illalla olisin voinut tyhjentää napaani kaiken mitä kaapeista löysin. Ja melkolailla tyhjensinkin... Pakkohan sen on olla joku kropan reaktio?? Ei mulla nyt niiiiiiiiin heikko itsekuri voi olla. Pitäisiköhän mun kuitenkin syödä vähän enemmän sitten pitkän treenin päälle kun se kerran niin monesti johtaa tällaiseen tilanteeseen??? Sanokaa nyt joku jotain viisasta tähän.

Joka tapauksessa yritän nyt vimmatusti ajatella niin kuin "mummo lumessa", eli eteenpäin! En jää vatvomaan noita lipsumisia tämän enempää vaan yritän jatkaa siitä mihin jäin ja tänä iltana taistelen viimeiseen asti, että pysyisin ruokaohjelmassa ilman uusia lipsumisia.

Pahasti vaikuttaa siltä, että mun urheilublogini keskittyy nykyään hyvinkin paljon ruokaan. Se johtuu siitä, että treenit sujuu ihan hyvin, mutta ruokailu ei. Treeneistä ei siis tarvitse satunnaisia facebook-hehkutuksia lukuun ottamatta sen suuremmin avautua minnekään.

Viikko 12, treeniyhteenveto

Ma: LEPO ja alaselän & jalkojen hieronta
Ti: salitreeni (yläkroppa&vatsa) pt:n kanssa 75min
Ke: salitreeni (jalat&selkä) 75min, spinning 65min
To: kävely koiran kanssa 35min, trikoulun juoksutreeni 56min
Pe: Sulkapallo 75min
La: Juoksu 60min
Su: Pitkä treeni 3h: 45min kävely + 75min hölkkä + 60min sisäpyöräily

Ihana aurinko

Kävin aamulla koiran kanssa kävelyllä kirpeässä ja aurinkoisessa kevättalvikelissä ja mietin siinä samalla, että lenkin jälkeen istahdan juomaan  vielä yhden kupposen kahvia (mun uudella kahvikoneella tehtyä ♥) ja kirjoittelen samalla blogipostauksen. Olen jo muutamana päivänä avautunut treeneistäni taas facebookkiin, kun on ollut tarve "mainostaa" niitä jotenkin, enkä ole jaksanut alkaa kirjoittaa kokonaista postausta. Nyt on päivä kuitenkin ennättänyt jo melkein puoleen ja minä vasta aloittelen postausta. Surffailin siis muitten blogeissa sen kahvikupposeni ajan, mutta nyt on vatsa täynnä jo lounasta ja alan hommiin. En siis suinkaan mihinkään rästihommiin, mitkä odottavat tuossa vieressä, vaan blogihommiin. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Eräs blogi, joka toimii suurena motivaationa mulle tällä hetkellä löytyy täältä. Olin juuri suunnitellut omaa "kiristyskuukauttani" kun törmäsin Fit you too!:n haasteeseen. Tietenkin olen mukana haasteessa. Otin "ennen" kuviakin, mutta en sentään kehtaa laittaa niitä tänne julkisiksi. Katsotaan sitten näkyykö "jälkeen" kuvissa mitään eroa. Aloitin oman kuukauden kiristelyni hieman ennen kuin tuo haaste alkoi ja lopetan sen myös vähän atukäteen, eli 12.4 kun rakas ystäväni tulee Ouluun ja vietetään tyttöjeniltaa. Silloin ei sovi kiristellä!

Tämän viikon treenit on sujuneet mallikkaasti, samoin ruokailut. Tiistaina treenasin pt:n kanssa salilla yläkropan. Treenin jälkeen pt piti mulle myös pienen motivaatiopuheen. Vakuutteli, että nyt ollaan siinä tilanteessa, että niitä tuloksia alkaa tulla. Mun sykkeet on yhtäkkiä laskeneet aika paljon, tai siis nyt ne ei oo enää ihan ylimmillään AINA kun treenaan. En vielä itse ihan luota siihen, ettei tämä olis vaan sykemittarin oikkuilua, mutta olisihan se hienoa jos ne tosiaan olis laskeneet noin yhtäkkiä. 

Pt:n kanssa oli myös puhetta, että kävisin nyt kuitenkin salilla 2 kertaa viikossa, kun sinne mun kerran tekee mieli treenaamaan. Tästä syystä mun piti vähän muokkailla tämänkin viikon treeniohjelmaani ja ujuttaa siihen toinen salikäynti. Eilen kävin siis ensin aamulla salilla ja sitten illalla vielä spinningissä. Olin melkoisen katkipoikkirikki illalla kun pääsin kotiin. Tänään illalla olis vuorossa trikoulun juoksutreenit. Vähän pelottaa miten niistä selviä kun jalat ovat eilisestä aivan puhki.

Perjantaina on sitten ne työpaikan virkistysiltamat. Nekin jännittää. Työkaveri on leiponut niihin kaikkia herkkuja ja mä olen päättänyt pärjätä illan omilla eväillä. Yleensä en ole kantanut mihinkään juhliin omia eväsrasioita, vaan olen aina lipsunut sen verran, mutta nyt haluan kerrankin pysyä tässä ruokavaliossa, oli tilanne mikä hyvänsä.

 

MUOKS.____________________________________________________________________

 Heti kun olin vannonut täällä ottavani virkistysiltaan omat eväskipot mukaan niin menin lukemaan työsähköpostia. Siellä pyydettiin tekemään huomisillan SUSHItilaus etukäteen tänään! No eihän ois yhtään paha jos söisin vähän sushia??? Vähän pitää nautiskellakin??? Mutta koska tiedän, että huono omatuntohan siitä iskisi, niin mäpä laitoin sitte pt:lle tekstarin, että "oisko paha jos söisin huomenna työpaikan virkistysillassa sushia, jos vaikka vähennän hiilareita muista aterioista?". Hih. No armas pt:ni vastasi, että "Tottakai syöt sushia, eikä tarvii vähentää muista aterioista". Jesh, nyt voin siis hyvällä omallatunnolla lipsua sushiaterian verran huomenna. (Oon mää aika pöhkö, kun en tuollastakaan asiaa pystynyt ite päättämään...)

Valivalivali... ei kun, eipäs sittenkään.

Aamulla kun jolkottelin viikon pitkää lenkkiä menemään niin mietin samalla mistä kaikesta tulen tänne blogiin avautumaan ja valittamaan. Listalla olivat ainakin treenimotivaation puutos, painon jumittaminen ja sykemittarin reistailu. Sitten yhtäkkiä tajusin, että eikö tämän blogin pitänyt olla hehkutusta siitä kuinka ihanaa urheilu ja treenaaminen on?? Ja eikö mun pitänyt olla positiivinen ja iloinen ihminen (niin ainakin aina väitän kun pyydetään kertomaan minkälainen olen)???

Jotenkas, valituksen sijaan kerron teille, että Oulussa on tänään ihana aurinkoinen kevättalvikeli ja minä lähdin heti aamusta siihen säähän tekemään pitkää treeniä. Puolitoista tuntia nautiskeltiin Nemon kanssa auringonpaisteesta (ja myös aika purevasta viimasta) ja sitten jatkoin treeniä vielä tunnin verran spinnupyörällä sisätiloissa. Hyvin siinä pyöräillessä lämpeni pikkuviiman viilentämät jäsenet ja treeni oli tehtynä jo puolenpäivän aikaan.

Tällä hetkellä istun työpaikalla "tekemässä rästihommia" (kuten huomaatte) ja ajatuksena on vielä mennä vetämään lyhyt uintitreeni kunhan täältä pääsen lähtemään. Ajattelin mennä ekaa kertaa testaamaan Raatin uimahallin, kun tuo Raksilan halli menee jo neljältä kiinni.

Huomenna mulla on lepopäivän lisäksi luvassa hierontaa! Ihanaa! Toivon, että hieroja osaisi sanoa jotain viisasta mun kiukuttelevan alaselkäni suhteen.

Ensi viikon haasteena on perjantaina työporukan virkistysilta. Luvassa on näillä näkymin urheilua, saunontaa, syöpöttelyä ja "juopottelua". Minä ajattelin osallistua noista ainoastaan kahteen ensimmäiseen. Toki aion olla mukana myös illanistujaisissa, mutta liikenteeseen aion lähteä autolla ja omien eväiden kanssa. Ei aina voi vaan lipsua päätöksistään! Haluan niitä tuloksia! Joten, armaat työkaverit, jos luette tätä, niin olettehan pliis mun tukenani tässä päätöksessä.

Nyt käyn vihdoin niitten rästihommien pariin, jotta en viettäisi koko sunnuntaita työpaikalla.
Aurinkoista viikonalkua kaikille!

Viikko 11, treeniyhteenveto

Ma: LEPO
Ti: Tasavauhtinen juoksu (=lönkyttely, että pysyis sykkeet aisoissa) 60min
Ke: Spinning 65min
To: LEPO, kevyt kävely koiran kanssa 35min
Pe: Uinti 45min, 2300m
La: Juoksulenkki 40min, 5,3km
Su: Pitkä treeni: 45min kävely+45min hölkkä 9,9km+60min sisäpyöräil, kevyt uinti 30min 1200m

Vuosipäivän pikapostaus

Tasan kaksi vuotta sitten päätin ostaa itselleni 29-vuotissynttärilahjaksi 6 kerran treenipaketin pt:ltä. Se oli hyvä päätös, jota en ole katunut hetkeäkään! Kahdessa vuodessa olen muuttunut sohvaperunasta, sanoisinko jopa, aktiiviurheilijaksi (tai no, ainakin aktiivisesti urheilua harrastavaksi ihmiseksi). ♥ Elämä on vaan niin paljon parempaa kun osan siitä käyttää liikkumiseen. Kiitos siis Make ja Sportello!

Alle vielä kuvaa kaunottarestani, joka kävi eilen keväthuollossa ja odottaa nyt yhtä malttamattomasti kuin emäntänsäkin maantielle lähtemistä. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua.

Pohdintaa lajivalinnasta

Kuten olen jo aikaisemmin todennut, minä en todellakaan ole mikään kestävyysurheilija, en koskaan ole ollut. Senpä takia itseäni ja vähän muitakin varmaan ihmetyttää, miksi olen päätynyt treenaamaan triathlonia kohden. Selityksenä tähän on varmaan se, että haluan todistaa itselleni (ja ehkä myös muille), että pystyn siihen. Toinen syy lienee, että en kehtaa tässä vaiheessa enää "luovuttaakaan" kun olen asiaa niin paljon hehkuttanut. Toisaalta en myöskään HALUA luovuttaa. Haluan vetää jonkinlaisen triathlonin läpi ensi kesänä. Ei haittaa vaikka se olisi pt:n kanssa kahdestaan vedetty harjoitus triathlonin muodossa (sellainenkin mahdollisuus on siis olemassa), mutta toki hauskempaa olisi osallistua johonkin ihan viralliseen kisaan. Matkaksi alkaa mielessäni varmistua perusmatka eli olympiamatka: 1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja 10 kilometriä juoksua. Se on sellainen matka, josta kuvittelisin selviäväni hengissä, mutta joka saisi kuitenkin aikaan sellaisen "voittajafiiliksen".

Olen viimepäivinä huomannut kaipaavani salille (nyt on meneillään kevyt viikko, eli ohjelmassa ainoastaan aerobista harjoittelua). Lenkille tai varsinkin uimaan lähteminen vaatii minulta paljon enemmän itseni pakottamista kuin salille tai spinningiin lähteminen. Kenties tämäkin kertoo jotain siitä, että lajivalintani on vielä vähän hukassa. Toisaalta on jännä tutkiskella näitä eri lajien aiheuttamia tuntemuksia, mutta toisaalta olisi kiva tehdä vaan sitä, mikä nyt juuri tuntuisi parhaalta. Noh, ensi viikolle on onneksi jo salitreeni sovittuna pt:n kanssa.

Kovasti odottelen, että kelit muuttuisivat vielä vähän keväisimmiksi ja pääsisin maanteille pyöräilemään. Pt kertoi jo viikonloppuna käyneensä ekalla lenkillä , joten aloin itsekin haikailla asiasta ja seuraavana onkin vuorossa pyörän kuskaus keväthuoltoon.

Loppuun vielä vähän väriä tämän päivän lounaskuvalla. Uusi ruokaohjelma on lähtenyt käyntiin mallikkaasti. Se on nyt sellainen ohjelma, jota pystyn noudattamaan ilman sen suurempaa tahtojen taistelua. Nähtäväksi jää tuleeko sillä mitään tuloksia. Tänään treenien suhteen lepopäivä joten ruokailukin vähän kevennetty. Lautasella savulohta, kukkakaalimuusia, paprikaa ja kirsikkatomaatteja.

Viikko 10, urheiluloman treeniyhteenveto

Ma: Aamuaerobinen (kävely) 50min + salitreeni 1h 25min
Ti: Aamuaerobinen (kävely) 50min + tasavauhtinen kevyt juoksutreeni 60min
Ke: Spinning 65min + juoksu matolla 20min
To: Uinti 50min
Pe: Hiit-treeni lämmittelyineen ja palautteluineen pt:n kanssa 60min + sulkapallo 60min
La: En ehtinyt treenaamaan kokkauksen ja siivoilun välissä :/
Su: "Pitkä" lenkki 2h 20min (1h kävelyä + 1h 20min hölkkää) 13,5km

Vihdoin myös urheilukuulumisia urheilulomalta

On se kumma kun vietetään muka urheilulomaa ja sitten raportoidaan vaan ruuasta. No, nyt tulee raporttia viikon liikkumisista, mutta ensialkuun HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE! ♥

Viikon urheilut eivät ole sujuneet ihan niin mahtipontisesti kuin olin haaveillut, 15 tuntia siis tuskin tulee täyteen tällä viikolla, mutta ehkä kuitenkin yli 10, katsotaan nyt. Jostain syystä mun treenaus on tuntunut tällä viikolla jotenkin nihkeältä, heti viikon alusta asti. Ihmetytti alkuviikosta kun jo tiistaina alkoi tuntua siltä kuin olisi jo vetänyt kovan treeniviikon alle, kroppa tuntui väsyneeltä eikä keskiviikon spinningissäkään sykkeet nousseet normaaliin tapaan. Torstaina meinasin jo luovuttaa ja pitää lepopäivän, mutta lopulta sain potkittua itseni tekemään kevyen uintitreenin.

Väsymyksestä huolimatta eilen, perjantaina treenit olivat huikeat. Mulla oli aamulla treenit pt:n kanssa ja hänpä päätti vetää mulle hiit-treenin. Huh, 8 liikettä, 20s/liike + 10s vaihto ja viisi kierrosta, kierrosten välissä minuutin tauko. Toisin sanoen 20 minuuttia täysillä. Välillä luulin, että laatta lentää, mutta ei sentään. Hirveän ihanaa näin jälkikäteen ajateltuna! Tämän treenin jälkeen kipaisin (tai ehkä pikemminkin raahauduin) äkkiä kotiin syömään ja sitten lähdettiinkin jo työkavereiden kanssa pelaamaan sulkapalloa. Sulkapallo oli hauskaa, vaikka olinkin siinä aika surkea! Tuollainen pelailu pitäisi ehdottomasti ottaa tavaksi.

Sulkapallon jälkeen olin aivan katkipoikkirikki ja kuulemma näytinkin siltä. Mutta mitäpä ei pienet päikkärit parantaisi! Noh, okei, ja irtokarkkipussi!  johon siis sorruin kun illalla raahauduin vielä kauppaan viimeisillä voimillani.

Tänään on luvassa siivoilua ja kokkailua (ja toivottavasti ehdin myös pienelle hölkälle jossain välissä) ja illalla juhlistetaan naistenpäivää työkavereitten kanssa maalaissalaatin, focaccian ja suklaafondanttien voimalla (E, S & A jos käytte lukemassa tämän niin tiedättepä mitä illalla on tarjolla). Huomisesta alkaa sitten 5 viikon tiukka ohjeitten mukaan syöminen!

Haluan vielä tarkentaa tähän, että yleensäkin syön kyllä melko tarkkaan ohjeitten mukaan, mutta sitten joukkoon saattaa eksyä tuollaisia pieniä irtokarkki/laskiaispullalipsahduksia ja joskus tuntuu myös, että sovellan ruokaohjeita vähän liikaa. Nytpä koitan siis noudattaa niitä ohjeita pilkun tarkasti viiden viikon ajan ja katson onko sillä mitään vaikutusta mihinkään.

Ruokapainotteisia urheilulomakuulumisia

Tänä aamuna ajattelin vielä, että tulen tänne lesottamaan, että enpäs sortunutkaan laskiaispullaan, mutta toisin kävi. Hih. Eilen seisoskelin kaupassa laskiaispullien ääressä, mutta kun ei niitäkään kerran tehdä sinkkuihmiselle, niin jätin pullat ostamatta, en nyt sentään kahta pullaa halunnut vetää napaani, vaikka olin jo melkein luvannut yhden itselleni. Noh, iltapalaksi paistoin sitten proteiinilättyjä. Ne auttoivat pahimpaan makeanhimoon. Lisukkeena oli "rahkahilloke", eli rahkaa ja vähän äidin tekemää karviaishilloa. Hyvää oli.

Tänään kävin kuitenkin tervehtimässä erästä vastasyntynyttä prinsessaa ja sielläpä olikin kahvin kanssa tarjolla laskiaispullaa. Hyvillä mielin söin pullani. Ei mitään morkkista tai muutakaan sellaista tästä "repsahduksesta" ja toisaalta selviän tällä taas vuoden eteen päin seuraavaan laskiaispullaan asti. Kiitos siis A. :)
Eilisestä lounaastakin nappasin kuvan, että saisin jotain väriä tänne sivustolle. Maanantaina salilla harkitsin vakavasti ekan saliselfien ottamista, mutta juuri kun suunnittelin sitä niin paikalle pölähti muutama muukin ihminen, niin en sitten kehdannu alkaa kuvailemaan itseäni peilin kautta. Jääkäämme odottamaan rupeanko siihenkin hommaan vielä jossain vaiheessa.

Kun kerran aloin ruuasta puhumaan niin kerronpa suunnitelmani sen suhteen. PT teki tosiaan mulle (taas kerran) uuden ruokaohjelman. Normipäivänä kaloreita saapi tulla nyt 1600. Kevyellä ja reippaalla treeniviikolla on 1 tai 2 kevyempää ruokapäivää, jolloin kaloreita noin 1300 ja kovalla viikolla yksi vapaasyöntipäivä (Jonka taidan muuttaa ns. cheat mealiksi, ettei tule koko päivää mässäiltyä? Tähän sain idean voimariinin blogista). Katsotaan tuleeko tällä tuloksia. Aika isoilta määriltä nuo nyt ainakin alkuun tuntuu, varsinkin kun hiilareita tuli yhtäkkiä lisää aika paljon listalle. Niistä pitäneekin vielä vähän kysellä pt:ltä. Tuo on kuitenkin sellainen ohjelma, jota pystyy noudattamaan ilman että tuntuu siltä, että on jollain kitukuurilla. Niihin kun olen täysin kyllästynyt. Jos ei tästä kropasta saada tämän timmimpää ilman kitukuureja, niin sitten saa tämä olomuoto kelvata.
No joka tapauksessa suunnitelmissa on nyt herkutella vielä lauantaina, kun olen kutsunut pari työkaveria kylään luokseni, ja sitten olla tiukkana seuraavat 5 viikkoa. Laskeskelin kalenterista, että nyt ei ole viiteen viikkoon mitään kemuja tai muita "pakollisia" mässäilyjä luvassa, niin siihen on hyvä ottaa tällainen tiukka jakso. Katsotaan saako sitä viidessä viikossa jotain konkreettista aikaseksi esim. painon suhteen.

Ps. Olisi todella ihanaa jos lukijani välillä ilmeeraisivat itsensä jotenkin, jos sellaisia täällä siis käy.

Viikko 9, treeniyhteenveto

Ma: spinning 65min + hölkkä matolla 25min (2.5km)
Ti: LEPO
Ke: Pyöräergometritesti 20min
To: Juoksu 45min + sali pt:n kanssa 45min
Pe: Pitkä treeni: reipas kävely 50min + sisäpyöräily 1h 25min
La: Uinti 45min, 2km
Su: Kevyt kävely 60min

Sunnuntain pohdintoja

Sain kuin sainkin tehtyä sen lupailemani pitkän treenin perjantaina vielä työpäivän päälle. Tosin siitä ei ihan tullut niin pitkä kuin olin ajatellut, mutta 2h 15min kuitenkin. Tämä oli eka kerta kun tein pitkän treenin arkena työpäivän päätteeksi ja totesin, että parempi jatkossakin tehdä se viikonloppuna heti aamusta. Kovasti meinasi väsymys iskeä tuon parituntisen aikana.

Syy siihen, että halusin kuitenkin tehdä pitkän treenin perjantaina pois alta oli se, että eilen ohjelmassa oli vähän juhlintaa, enkä halunnut mennä kavereitten tupareihin aivan rättiväsyneen. Eilisen treeninä kävin siis vaan polskuttelemassa pari kilsaa. Kumma miten tuo pari kilsaakin tuntuu ihan hyvältä suoritukselta, vaikka ennen uintitreenit oli monesti nelinkertaisia siihen verrattuna. Kovasti vielä on uintikunnossakin petrattavaa, vaikken toki samanlaisiin treeneihin pyrikään kuin uimariaikoina.

Eilisen juhlinnasta johtuen tänään on sitten lepopäivä. En ajattellut harrastaa muuta liikuntaa kuin kevyet kävelyt koiran kanssa. Ruokavalion pyrin pitämään tänään myös vähän niukempana, pienenä korjausliikkeenä eilisille mässäilyille. Ei mitään paastoa, mutta kunnon ruokaa vähän pienempinä annoksina.

Kirjoittelin äsken kalenteriin suunnitelmia ensi viikon urheiluista. Alustavana (hulluna?) ajatuksena on tähdätä 15 tuntiin liikkumista ensi viikon aikana. Siihen sisältyy siis myös kävelyt koiran kanssa ja venyttelyt, eli kaikki ei olisi mitään hikiliikuntaa. Katsotaanpa kuinka tämän aatoksen käy. Mitään pakkoa tuollaisiin lukemiin pääsemisestä mulla ei tietenkään ole, teen juuri sen verran kun tuntuu hyvältä. Innoissani oon kuitenkin tästä tulevasta urheilulomastani.

Aurinko paistelee ihanasti, joten nyt on lähdettävä ulos. Kevät! ♥

Urheilulomalle lompsis

Tänään tuli jo palautetta, että on blogissa ollut kovin hiljaista. Ryhdynpä siis työpäivän päätteeksi toimeen ja naputtelen postauksen käyttäen hyväksi työpaikan konetta. Yleensähän siis naputtelen näitä juttuja tabletilla ja se ei todellakaan ole se kätevin vaihtoehto.

Tällä viikolla mieliala treenaamisen ja syömisen suhteen on jo ollut taas paljon positiivisempi. Viime viikon masenteluun ja ärsytykseen taisi isona syynä olla se flunssa ja siitä aiheutunut treenitauko. Vähemmästäkin sitä turhautuu. Tällä viikolla olen jo päässyt vetämään kuitenkin pari ihan kunnon treeniä, niin mieli on heti kirkkaampi. Lisäksi vaakakin näytti keskiviikkona taas laskusuhdanteisia lukuja (viikonlopun reissusta ja ristiäissyöpöttelyistä huolimatta), niin eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen.

Niin ja kaiken huippuna, mulla alkaa loma ÄN, YY, TEE, NYT!!!

                         Kuva on kesältä, mutta eiköhän se ilmennä lomafiilistä aika hyvin silti.


Hiihtoloman nimellä tätä lomaa useimmiten kutsutaan, mutta eilen aloin miettimään, että eikös sitä jossain etelässä kutsuta myös urheilulomaksi? Noh, kutsuttiin tai ei, niin sellaisen minä aion viettää! Luvassa siis treeniä, treeniä ja treeniä. Jee! Sopivasti treeniohjelmassakin sattuu vielä kova viikko kohdalle, eli voi vetää ihan täysillä. Tuunattiin tosiaan pt:n kanssa tuota mun triohjelmaa siten, että siinäkin vaihtelevat nyt kevyt, reipas ja kova viikko, niin kuin mun ohjelmassa on vaihdellut tähänkin asti. Tämä tuunaus tapahtui siten, että kevyellä viikolla noudatan triohjelmaa ( 7h uintia / pyöräilyä / juoksua), reippaalla viikolla lisään siihen yhden salikäynnin ja kovalla viikolla kaksi salia. Ensi viikolla ajattelin lisäillä tähän vielä aamuaerobisia lenkkejä ja kenties jollekin päivälle kaksi ihan kunnon treeniä. Ihan mielenkiinnosta haluan kokeilla miltä tuntuu treenata kaksi kertaa päivässä, vaikka tulihan sitä joskus uintiaikoina sitäkin testattua.

Tämän viikon tapahtumista täytyy vielä kertoa sen verran, että keskiviikkona kävin trikoulun ohjelmaan kuuluvassa pyöräergometrikokeessa. Mittailtiin siis hapenottokykyä ja laktaatteja. Tarkempia tuloksia en nyt ulkoa muista, mutta kuntoni tuo testi arvioi 1-7 asteikolla vitosen arvoiseksi, eli kunto on "hyvä". Siihen olin ihan tyytyväinen, eikä käsittääkseni testin tuloksissa muutenkaan mitään moitittavaa ollut. Tuon testin perusteella sain nyt sitten tarkemmat arvot sykkeeni aerobisesta ja anaerobisesta kynnyksestä, joten treenejä voi nyt sitten tarkemmin alkaa syynätä niittenkin kannalta. Lisäksi trikoulussa luennoitiin eilen aiheesta "syke" ja sain myös sieltä paljon mielenkiintoista tietoa matkaani.

Pyöräergometritestin pitäjältä sain vahvistusta sille, mistä se pt:kin aina jaksaa mulle muistuttaa: pitää tehdä yksi pitkä, matalan sykkeen lenkki viikossa. Eli mun kohdallani tämä tarkoittaa, että syke pitäisi saada pysymään 120-140 välillä ja lenkin pitäisi olla minimissään 90min kestoinen. Voiko tympeämpää edes olla?!?! No heh, voi kai. Sitkeästi on nyt näitä lenkkejä vaan jatkettava, josko ne sykkeetkin sitten jossain vaiheessa alkaisivat pysymään helpommin tuolla tasolla.

Lähdenpä siis kotia kohti pohdiskellen, että olisiko se viikon pitkä lenkki ohjelmassa jo tänään. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Viikko 8, treeniyhteenveto

Ma: flunssan parantelua
Ti: kevyt kävely Nemon kanssa 35min
Ke: aamukävely Nemon kanssa 30min + Vetotreeni spinnupyörällä 70min
To: aamukävely Nemon kanssa 30min + Uinti 45min, 2000m
Pe: -
La: Juoksulenkki 1h 25min (vauhtileikittelyä, noin 10km)
Su:-

Hämmennystä, ärsytystä ja ihmetystä treenaamisen lomassa

Kuten aiemmin jo mainitsin, käytiin keskiviikkona pitkät keskustelut pt:n kanssa. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta liittyen mun treenaamiseen ja ravintoon. Jotenkin en osaa edes sanoa päästiinkö minkäänlaiseen lopputulokseen keskustelussa, itselle jäi ainakin jotenkin hämmentynyt olo.

Kysyessäni rehellistä mielipidettä puolitriathlonajatukseeen oli pt:n mielipide - no miten sen nyt sanoisi - maltillisen toppuutteleva. Päällimmäisenä syynä tähän maltillisuuteen ovat varmaankin mun sykkeet. Ne kun eivät tahdo olla lainkaan maltilliset... Esimerkkinä tästä viimekeväinen puolimaratoni, jossa keskisykkeeni oli 189. Mun sykkeet on kyllä aina olleet korkeat, muistan sen jo uintiajoilta, mutta faktahan vaan on, että ei kenenkään pumppu kestä tuollaista tahtia mitään 5-6 tuntia, mikä vähintäänkin siihen puolitriathloniin kuluisi. Toisaalta taas esim. juostessa mun pitää mennä ihan älyttömän hiljaa, että saan sykkeet pysymään edes jotenkin aisoissa, enkä tosiaan edes halua lähteä suorittamaan sitä puolikasta jos siihen menee koko päivä.

Ärsyttää kyllä nuo sykkeet. Jos oikein muistan, niin mulla on lähes alusta asti ollut ohjelmassa ns. pitkä lenkki, jonka tarkoituksena on ollut saada noita sykkeitä pysymään alhaalla ja kroppaa polttamaan rasvaa. Olen mielestäni tehnyt nuo treenit kohtalaisen tunnollisesti ja silti edistys on minimaalista. Suunta kyllä on ollut oikea koko ajan, mutta muutokset niiiiiiiiiin hitaita, että välillä tekee mieli luovuttaa.

Tästä päästäänkin siihen toiseen asiaan, joka ärsyttää, eli kropan muokkautuminen. Tuntuu, että olen iäisyyden noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota ja silti en saa kropastani sellaista kuin haluaisin. En mielestäni tavoittele mahdottomia, vähän vain pienempää rasvaprosenttia ja lisää lihaksia. Ohjeita olen ruokavaliossakin mielestäni noudattanut kohtuudella; en pilkuntarkasti, mutta niin, että jotain pitäisi kropassa tapahtua. Liekö kroppani sitten mennyt täysin sekaisin niistä kaikista ihmekuureista, mitä olen elämäni aikana kokeillut. Tai sitten vaan sovellan ruokaohjeita liikaa. Yritän saada ruuista monipuolisempia ja maukkaampia, koska "broilerifileen ja pakastevihannesten" naamaan lappaminen alkaa mulla tökkiä hyvin nopeasti. Nytpä pyysinkin pt:ltä, että hän tsekkaisi taas vaihteeksi ruokapäiväkirjani. Eilisestä ensi viikon torstaihin kirjaan siis taas kaikki syömiseni ylös. Kirjauduin myös kalorilaskuri-palveluun ja kirjaan nyt ainakin tovin sekä liikkumiseni, että syömiseni sinne, että pääsisit johonkin selvyyteen, mikä tässä touhussa oikein mättää.

Edellinen ravinto-ohjelmani mukaili 5/2-dieettiä. Siinä oli siis tietty ruokavalio 5 (melko tiukka sekin) päivälle viikossa ja ns. paastopäivä kahtena päivänä viikossa. Paastopäivinäkin söin kuitenkin jotain 500-1000 kalorin väliltä.Totesin, että tuo ei ollut sopiva malli minulle. Paastopäivien jälkeen lipsumisia ja ylilyöntejä tapahtui todella herkästi. Viimeinen niitti oli kun muutama viikko sitten yritin pitää paastopäivää 3 tunnin pitkää treeniä seuraavana päivänä. Siitä seurasi kahden päivän täysin holtiton syöminen. Ilmoitin siis pt:lle, etten halua enää jatkaa tuolla ohjelmalla ja hän lupasi tehdä minulle uuden ohjelman. Mielenkiinnolla odottelen minkälainen se on.

Takaisin triathloniin. Minulla ei ole minkäänlaista pakkomiellettä osallistua puolitriathloniin. Olisin varsin tyytyväinen jos ensi kesänä vetäisin läpi perus/olympiamatkan (1500m uintia + 40km pyöräilyä + 10km juoksua). Tällä erää lähden siis suuntaamaan sitä kohti. Jos sattuisi niin, että kaikki menisi putkeen, niin voisin loppukesästä kokeilla sitä puolikastakin, mutta se ei kuitenkaan ole nyt päätavoitteena. Eilen sanoinkin työkaverille, etten oikeastaan edes ymmärrä miten olen päätynyt kestävyysurheilun pariin. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että se on "mun juttuni". Uintiaikoinakaan pitkät matkat (400/800m) eivät todellakaan olleet mun juttu, vaan enemmänkin ne nopeat 100 metriset. Toki tuo perusmatkakin on aikamoista kestävyysurheilua, mutta enemmän inhimillisissä rajoissa...

Haluan sanoa, että kaikista näistä pohdinnoista ja hetkellisistä negatiivisista ajatuksista huolimatta olen supertyytyväinen siitä, että urheilu kuuluu nykyään niin oleellisena osana elämääni! ♥

Pikainen pizzapostaus

Ihan tähän postauksen alkuun haluan laittaa teille kuvan eilisestä päivällisestäni.

Se on pizza, kukkakaalipohjainen pizza! Oli muuten ihan hyvää, ehkä parasta näistä "terveyskokkauksista" mitä olen tähän mennessä kokeillut. Yritin pysyä kuitenkin  ruokavaliossani, joten laitoin pinnalle juustoa hyvin hillitysti, enkä myöskään laittanut pizzaan aurajuustoa tms. mikä mielestäni on aika ehdoton itsetehdyssä pizzassa. Jauheliha ei myöskään ole lempparini pizzassa, mutta ajattelin, että se on parempi vaihtoehto kuin jotkut kaupan kinkku/pizzasuikaleet, mitä monesti ennen olen käyttänyt. Pohjan tein tätä ohjetta mukaillen. Kukkakaalia laitoin vähän enemmän, kananmunat kokonaisina ja lopuksi vielä joukkoon vähän psylliumjauhetta kun taikina oli niin löysää.

Suosittelen testailemaan tätä jos yhtään tällaiset ruokahörhöilyt kiinnostaa! Googlaamalla löytyy myös muutama erilainen versio tuota pohjaa varten.

Ps. Käytiin eilen illalla pt:n kanssa pitkät, ajatuksia herättävät pohdinnat mun treenaamiseen, ruokavalioon ym. liittyen. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Eka treeni triohjelmasta ja muutenkin tehokas aamupäivä

Vihdoin pääsin aloittamaan tritreeniohjelman (tri viittaa tietenkin triathloniin, mutta kun se on niin pitkä ja monimutkainen sana niin lyhennän sen jatkossa noihin kolmeen kirjaimeen)  ja tekemään ensimmäisen treenin spinnupyörällä.

Ekaksi treeniksi valitsin ohjelmasta vetotreenin, eli 20min alkuverraa + 5x1min vedot, joiden välissä 5min palautukset ja 20min loppuverraa. Yllättävän raskas oli tuokin treeni, mutta ehkäpä se on tuo flunssa joka painaa vielä jäsenissä. Oikeasti tuohon pyörätreeniin olisi pitänyt yhdistää vielä 20min juoksu, mutta pienen tukkoisuuden takia en viitsinyt lähteä hikisenä sitten enää ulos juoksemaan.Kävin kuitenkin ennen pyöräilyä koiran kanssa 30min kävelyllä, nii  eiköhän se riitä tällä kertaa. Treenin päälle saatoin vielä loppuun perjantaina aloittamani siivousurakan ja imuroin alakerran, joten eiköhän tuosta ihan hyvä treeni tullut.

Joku saattaa ihmetellä tuota, että "valitsin" jonkun tietyn treenin. Treeniohjelmastahan pitäisi tietenkin tehdä kaikki treenit ilman sen kummempia valintoja. Noh, tuon flunssan ja tulevan viikonlopun reissun takia en kuitenkaan ehdi tällä viikolla tehdä kaikkia treenejä, joten valitsenpa ohjelmasta nyt ne mitä hingun eniten kokeilemaan. "Hyihyi" sanoisi pt tähän, kyllähän sitä voi reissussakin treenata. No voi, ja aionkin ottaa juoksukamppeet mukaan ja näillä näkymin saan kotikonnuilla jopa seuraa juoksulenkille, harvinaista herkkua!

Tähän loppuun on vielä tunnustettava, että jo tuota ensimmäistä pyöräilyä polkiessani mietin pari kertaa, että huh minkälainen kevät tästä onkaan tulossa jos oikeasti lähden sitä puolitriathlonia tavoittelemaan. Spinnupyörällä yksin polkeminen on ihan supertylsää! Tosin täytyy sanoa, että tuon vetotreenin polkeminen ei ollut IHAN niin tylsää kuin ne tasavauhtiset treenit mitä olen ennen tuolla pyörälläni tehnyt. Tässä treenissä oli sentään vähän vaihtelua. Lisäksi, telkkarista sattui tulemaan sopivasti juuri kaksi Emmerdale-jaksoa, eli niistäkin oli apua. Tulispa jo kevät niin pääsis maantielle pyöräilemään!

Flunssainen triatleetti

Jotenkin kornia alkaa kirjoittamaan treeniblogia ja heti toisessa kirjoituksessa todeta, että "en nyt pysty treenaamaan kun oon kipeenä". Noh, näissä merkeissä tässä on nyt menty kuitenkin jo reilu viikko. Kävin viimeksi treenaamassa edellisviikon perjantaina (jos ei lasketa mukaan lauantaista triathlonkoulun uintitekniikkatreeniä, jossa kävin flunssaisena)! Alkaa syödä naista... Onneksi olotila on kuitenkin pikkuhiljaa jo parempi ja huomenna ajattelin kokeilla uuden triathlontreeniohjelmani ensimmäistä treeniä. Jee!

Viime aikoina treenailuni on painottunut pääasiassa salille ja spinningtunneille. Tavoitteena on ollut rasvamassan vähentäminen ja lihasmassan lisääminen/säilyttäminen. Nytpä vähän jännittääkin tuo uusi treeniohjelma, joka koostuu pelkästään uinnista, juoksusta ja pyöräilystä. Jotain aivan erilaista siis kuin se, mihin olen viime aikoina tottunut. Ohjelmassa on 7h em. lajeja viikossa ja 2 vapaapäivää. Toiselle vapaapäivälle voi kuulemma lisätä halutessaan salitreenin ja sen aion ehdottomasti tehdä. Enhän mä nyt kokonaan voi saliharjottelusta luopua, siitäkin oon vaan jotenkin jo oppinut tykkäämään. Huomenna menen jutustelemaan pt:n kanssa, että minkälaisen salitreenin tuohon voisi yhdistää. Aion myös kysyä rehellistä mielipidettä siitä, oisko musta tosiaan ensi kesänä osallistumaan sille puolitriathlonille.

Tälle illalle ajattelin ottaa vielä kevyen kävelylenkin. Vähän pitää päästä tuulettamaan päätä pitkän työpäivän päälle ja lenkkikaverikin (alla) odottelee jo malttamattomana.

Eka kerta

Olen viime aikoina lueskellut kovasti erilaisia blogeja liittyen urheiluun ja ravitsemukseen. Siinä samalla on mieleeni hiipinyt ajatus omasta blogista, johon voisin purkaa tuntojani edellä mainittuihin sekä muihinkin aiheisiin liittyen. Toinen syy blogin aloittamiselle on facebook-kavereiden säästäminen kaikilta mun urheiluun liittyviltä päivityksiltäni. Ehkäpä ne, joita aihe kiinnostaa eksyvät sitten lukemaan tätä blogia. :)

Saako muuten blogissa käyttää hymiöitä? Näppäilin tuon äskeisen hymynaaman tuohon ja aloin miettiä, että näkyykö blogeissa yleensä tuollaisia vai ei? Noh, antaa nyt olla, tarkkailen asiaa kun seuraavan kerran lueskelen muiden blogeja.

Tähän väliin täytyykin mainita, että uusin lempisivustoni on ehdottomasti www.fitfashion.fi


Taustana tälle urheiluun hurahtamiselle tahtoisin kertoa, että noin kaksi vuotta sitten en vielä liikkunut YHTÄÄN. Koiraa toki käytin lenkillä ja satunnaisesti yritin käydä jossain jumpassa tai jopa salillakin, mutta sain joka kerta pakottaa itseni liikkeelle väkisin, eikä motivaatiota liikkumiseen löytynyt mistään. Sen jälkeen kun lopetin kilpauinnin 17-vuotiaana oli liikkumiseni ollut siis säännöllisen epäsäännöllistä rimpuilua kohti sitä urheilullisempaa minää, joka selvästikin kyti jossain syvällä sisimmässä.

Noin kaksi vuotta sitten päätin palkata itselleni pt:n. Olin vuoden alussa liittynyt jäseneksi lähisalilleni ja toinen salin omistajista tarjosi myös pt-palveluita. Ostin alkuun, itselleni synttärilahjaksi, 6 kerran treenipaketin, mutta voin kertoa, että treenailen samaisen pt:n kanssa edelleenkin. Siihen touhuun jää vaan niin koukkuun! En ikinä saa yksin treenatessani itsestäni niin paljoa irti kuin pt:n patistamana ja ah, sitä endorfiinibuustia, mikä sellaisen treenin jälkeen tulee! Kyseinen pt on saanut "myytyä" minulle jo lajin jos toisenkin. Ensimmäisenä keväänä osallistuin 10km:n juoksuun, vaikka en ole yhtään "juoksijatyyppiä". Viime toukokuussa puhkuin läpi puolimaratonin ja ensi kesälle on jo mielessä uudet haasteet. Viime keväänä ostin pt:ltäni myös fitnesspyörän ja niin lajivalikoimaani liittyi myös maantiepyöräily. Myös spinningtunneista olen alkanut nauttimaan, vaikka joskus vannoin, etten ikinä enää sellaiselle jalallani astu.

Nykyään olohuoneestani löytyy jopa tällainen.

Kuten blogin nimestä ja edellä mainituista urheilulajeista voi päätellä ensi kesänä minulla on siis haaveissa jokin triathlonin osamatka. Pt:lläni on myös triathlontausta ja hänen vinkistään löysin triathlon akatemian ja triathlonkoulun. Viime lauantaina aloitimme yhteistreenit uinnilla ja saimme treeniohjelmat. Valmentajan mukaan treeniohjelmaa noudattamalla ensi kesänä pitäisi pystyä vetämään läpi puolitriathlon!!! Alustavasti olin ajatellut varttimatkaa, mutta nyt tuo puolikas alkoi häilyä mielessä. Olisihan se aikamoinen saavutus! Jatkossa siis luvassa juttuja mm.triathlontreenaukseen liittyen.

Urheilun ohella olen jossain määrin hurahtanut myös terveelliseen ruokavalioon ja erilaisiin kokeiluihin sen suhteen. Tosin lipsun välillä myös niihin ei niin terveellisiin valintoihin. Nyt kun vihdoin onnistuin lataamaan myös kuvia tähän blogiin niin laitetaanpa kuvaa myös äskeisestä päivällisestä, jauheliha-kesäkurpitsa-munakoisovuoka. Munakoiso oli ennen mun inhokki, mutta nykyään en enää voi ymmärtää miksi.

Täytyy tunnustaa, että lisäsin nuo tomaatit tuohon päälle ihan vain tätä kuvaa varten, mutta niistähän tulikin ruokaan oikeen hyvää lisämakua.